Jaa |

Puheenjohtajan palsta

Mikä on olennaista?

Tiistai 31.12.2019 - Minna Innala

Teknologia 19 -messuilla sain kuulla professori Alf Rehnin provosoivan ja ennen kaikkea innostavan puheenvuoron innovoinnista. Maailman meno on muuttunut villiksi. Kaikkea, pienintäkin toimintaa varten on olemassa erikoistuneet sovelluksensa – äpit. Jopa sukat keskustelevat omistajansa kännykän kanssa kertoen alkuperän ja pesukertojen määrän. Myös haalistumisen asteen, eli milloin on aika ostaa uudet sukat. Vaan mihin me tällaisia oikeasti tarvitsemme?

Meneillään on trendi, jossa teknologiasta kiinnostuneille kuluttajille luodaan tarpeita elämän helpottamiseksi ja viihdykkeeksi. Aina ei tulla ajatelleeksi tarvitaanko kyseistä asiaa tai palvelua oikeasti. Erilaisten hype ja muotivirtausten nosteessa syntyy yrityksiä täyttämään yhä valtavammaksi paisuvaa kuluttamista. Kilpailu on kovaa ja yritykset kilpailevat parhaista resursseista. Esimerkiksi peliteollisuudessa kehitetään yhä innovatiivisempia teknisiä ratkaisuja. Pätevät koodarit pyrkivät alalle kiinnostustaan seuraten, mutta silti tuntuu olevan jatkuva pula osaajista. Bisneksen ympärillä liikkuu rahaa ja resursseja valtavia määriä.

Saman aikaisesti toisaalla on pula puhtaasta vedestä. Lapsia kuolee joukoittain sairauksiin, joista voitaisiin parantaa. Ilmaston lämpeneminen etenee vauhdilla. Tuotantolaitos ei pääse mukaan digitaaliseen kehitykseen. Naapurilla voi olla vaikeuksia selviytyä arjestaan heikentyneen toimintakykynsä vuoksi. Näihinkin lääketieteen ja teknologioiden kehittyminen tuo ratkaisuja. Vaan löytyykö osaamista, resursseja ja rahoittajia myös pitkäjänteiseen kehitystyöhön?

Risto Linturia kuunneltuani olen vakuuttunut, että löytyy. Elämme jännittäviä aikoja, sillä koskaan ennen ei ole ollut yhtä aikaa meneillään näin monta radikaalia muutosta, jotka vavisuttavat yhteiskuntaa globaalisti. Vai miltä kuulostavat: proteiinin tuottaminen fermentoimalla, synteettinen hämähäkinseitti, kemistirobotti yhdistettynä tekoälyvelhooon tai hiivat ja bakteerit tehtaina. Tavarat muuttuvat aktiivisiksi toimijoiksi ja palveluiksi sitä mukaa, kun ajattelumme keskittyy siihen, mitä varsinaisesti haluamme. Esimerkiksi kaupunkeihin tulleet sähköpotkulaudat mahdollistavat liikkumisen joustavasti ottamalla laitteen käyttöön tarvittaessa oman potkulaudan hankinnan ja huoltamisen sijaan. Liiketoimintamallit muuttuvat.

Kun tätä hengästyttävää kehitystä vasten miettii Alf Rehnin esiin tuomia nostoja epäoleellisten asioiden kehittämisestä ja kuluttamisesta, tulee ristiriitainen olo. Toisaalta meneillään oleva kehitys tarjoaa rajattomat mahdollisuudet luoda sellaisia innovaatioita ja ratkaisuja, jotka hyödyttävät ihmiskuntaa globaalisti. Yksi esimerkki tästä on robotisoitu tuotantolaitos, joka kerää muovia merestä ja puristaa sen tiiliskiviksi. Näitä voidaan sellaisenaan käyttää rakennusaineena. Varsinkin levottomilla seuduilla Afrikassa tuotteella on hyvät markkinat, sillä huolimatta keveydestään muovipuristetiilet ovat luodinkestäviä. Kun keksii muoviroskalle järkevää käyttöä, on mahdollisuudet rikastua – ja samalla auttaa maapalloa selviytymään.

Linturin lista uusista jo nyt hyödynnettävissä olevista ratkaisuista on pitkä. Samoin hyödyntämiskohteita löytyy koko ajan lisää. Luulisikin, että valtioiden ja yritysten intresseissä on hakea aktiivisesti ratkaisuja tunnistettuihin ongelmiin. Esimerkiksi maailmanlaajuisen vesihuollon takaaminen ja puhtaan vedensaannin helpottaminen tai ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi tähtäävien ratkaisujen tuottaminen olisi kaikkien osapuolten kannalta mielekästä. Vakavista näkyvissä olevista globaaleista katastrofiuhista huolimatta keskitymme kokonaisratkaisujen sijasta puuhastelemaan yksittäisten asioiden kanssa. Komppaan Alf Rehnin kysymystä: ”Meillä on taianomaista teknologiaa ja valtavat resurssit, mutta miten voimme valjastaa nämä oikeasti isojen ongelmien ratkaisemiseen?”

Miksi oleellisen näkeminen on niin vaikeaa? Yksilön on ilmeisen hankala hahmottaa asioita, jotka ovat hänen omien mielenkiinnonkohteidensa ulkopuolella. Hahmottaminen ja kommunikointi vaikeutuvat sitä mukaan, mitä suuremmasta kokonaisuudesta on kyse. Suunnitelmat eivät useinkaan ole kovin havainnollisia. Saati, että niiden sisältöä ja vaikutusta voitaisiin simuloida, kokea ja tuntea eri osapuolten kannalta ennen jalkautusta ja käyttöönottoa.

Olemme luomassa puitteita paremmalla huomiselle, joten on tärkeää käydä kriittistä yhteiskunnallista keskustelua innovoinnista ja siitä mihin haluamme sen suunnata. Keskusteluun pitää saada laajasti mukaan eri alojen asiantuntijat sekä ihmiset, joita ongelmat ja tulevat muutokset koskee. Kommunikoinnin pitää sujua ymmärrettävästi, vaikka ihmisten tietotaso ja taustat vaihtelevat. Nykyaikainen viestittäminen on kuitenkin varsin hidas tapa saada kuulijat toimimaan yhteisen päämäärän eteen – varsinkin, jos tavoitetila on kaikilla erilainen tai sitä ei ole tunnistettu. Tarvitsisimme alustan, joka auttaisi havainnollistamaan toisen kertoman informaation siten, että viestin sisältö mielikuvat välittyvät samanlaisina kaikille osallistujille.

Keskustelun tärkeyttä lisää myös se, että halusimme tai emme tekoälysovellukset yleistyvät huimaa vauhtia. Itseoppivuus on tulevaisuuden laitteissa ja järjestelmät välttämätöntä, koska siten ne pysyvät toimintakuntoisina erilaisissa tilanteissa. Mutta kuka päättää, millaista reagointia, toimintaa ja uudelleen oppimista ennalta määrittämättömässä tilanteessa odotetaan?

”Ken elää vuonna 2059, näkee valoisamman tulevaisuuden”, ennustaa Risto Linturi.

Minna Innala
CAD/CAM-yhdistys
puheenjohtaja

Julkaistu Valokynä-lehdessä 4/2019

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokynä, Puheenjohtajan palsta, 2019, teollinen vallankumous, Teollisuus 4.0, tulevaisuus, digitalisaatio, kommunikaatio, dialogi

Webbi ei korvaa liveä!

Keskiviikko 16.10.2019 - Minna Innala

Syksyn tarjonta messu- ja seminaaritilaisuuksissa on ollut vilkasta. On järjestetty ja järjestetään, mitä mielenkiintoisimpia tapahtumia, jotka liittyvät tietokone avusteiseen suunnitteluun- ja valmistukseen ja tiedonhallintaan. Yksi suurimmista messuista, Alihankinta, päättyi juuri ja Teknologia järjestetään marraskuussa. Lisäksi on lukuisia ohjelmisto- ja järjestelmätoimittajien tiettyjen sovellusten ympärille koottuja tapahtumia. Alihankinnassa tuli ainakin itselleni fiilikseltä mieleen 1980-90 -lukujen HITEC-messut yhdistettynä Hannoverin EMO:on, toki hieman eri sisällöllä, mutta paljon oli tuttuja ja hyvä meininki.

Muistan osallistuneeni järjestelmä- ja ohjelmistotoimittajien Euroopan-laajuisiin konferensseihin jo 1990-luvulla. Yksi huimimpia kokemuksia olivat Dassault Systèmesin Pariisin Disneylandissa pidetyt European Catia Forumit. Ohjelmistoihin ja järjestelmiin liittyvien hehkutuspuheenvuorojen lisäksi oli mahdollista verkostoitua muiden asiakkaiden kanssa ja vaihtaa käyttäjäkokemuksia. Myös yhteistyökumppanien tarjontaan pääsi tutustumaan ständeillä. Ja kaiken kruunasi sujuvat puheenvuorot ja hulppea show – jopa huvipuisto oli varattuna meidän osallistujien käyttöön.

Osallistumismaksut olivat kalliita ja pitikin tarkkaan harkita, mihin oli hyödyllistä osallistua. Osallistumiset harvenivat huomattavasti 2000-luvulla ja tuntuikin, että isojen konferenssien ja messujen aika oli ohi. Netti tarjosi yhä enemmän sisältöä, eikä näin ollen ollut syytä lähteä ulkomaille. Suomen tapahtumat olivat pienempiä ja vaatimattomampia. Jonkinlaista kävijäkatoakin oli havaittavissa. Netin myötä tietoa on niin paljon saatavilla, että yleisö ei enää halunnut maksaa ohjelmisto- tai järjestelmätoimittajan sisällöstä. Toisaalta myös yritysten kiristyvä taloustilanne ajoi säästäväisyyteen ja harkintaan osallistumista mietittäessä. Syynä osallistuja määrien pienenemiseen saattoi olla myös tietokoneavusteisten suunnittelu- ja valmistusjärjestelmien arkipäiväistyminen. Ohjelmistojen käyttöä opetettiin kouluissa eikä olla pidetty tarpeellisena hakea tietoa paikanpäältä.

Sisältötarjonta ja informaatio netissä lisääntyy edelleen koko ajan. Useat tahot järjestävät eri kokonaisuuksien ympärillä webinaareja, joita voi katsoa livenä tai nauhoitettuina oman aikataulunsa mukaisesti. Tämä varmasti osaltaan helpottaa yhä useampien pääsyä tutustumaan uusien tekniikoiden tuomiin mahdollisuuksiin.

Nettitarjonnasta huolimatta näyttää kuitenkin siltä, että suuret konferenssit ovat rantautuneet Suomeen. Esimerkiksi tammikuussa pidetty Ideal PLM:n DigiForum, elokuinen M-Filesin Innovate ja syyskuiset Alihankinta-messut keräsivät kukin runsaan osanoton. Yksi syy yleisön kiinnostukseen saattaa olla kansainvälisyyden lisääntymisessä tilaisuuksissa. Tämä kertoo varmasti päämiesten kiinnostuksesta saada näkyvyyttä Suomessa. Toisaalta myös suomalaisten ohjelmisto- ja järjestelmätoimittajien menestyksestä kansainvälisillä markkinoilla, mikä on erittäin positiivinen asia.

Ennen vain asiakkaille tarkoitetuista tilaisuuksista on tullut avoimempia, jolloin kaikki kiinnostuneet voivat rekisteröityä mukaan. Osallistujien joukko on vuosien varrella monipuolistunut, koska tietokoneavusteiset tekniikat ja tiedonhallinta koskettavat yhä useampaa käyttäjäjoukkoa. Oikeastaan koko yrityksen henkilöstöä. Myös sovelluksia käytetään yhä enemmän toimialariippumattomasti, mikä edelleen lisää yleisön heterogeenisyyttä. Sisältömielessä voikin olla entistä hankalampaa koota asiakokonaisuutta, joka kiinnostaisi sekä potentiaalisia uusia asiakkaita että nykyisiä käyttäjiä. Tässä mielestäni konferenssien järjestäjät ovat onnistuneet hyvin ja tarjontaa on monesti eriytetty samanaikaisiin sessioihin, jolloin jokainen osallistuja löytää mielenkiintoista sisältöä.

Ohjelmisto-, järjestelmä- ja palvelutoimittajien seminaarit ovat nykyisin korvanneet suureksi osaksi yleiset seminaarit. Tällöin varmasti päästään tutustumaan syvällisemmin tiettyihin ratkaisuihin ja käyttäjäyritykset voivat laajemmin vaihtaa ajatuksiaan luottamuksellisemmin tutuista sovelluksista. Vaan olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tilaisuuksiin osallistujista on nykyisiä asiakkaita, järjestelmien vaihtajia tai uusien ostajia (=potentiaalisia uusia asiakkaita) ja muuten vaan asiasta kiinnostuneita.

Tämä vaikuttaa paljon siihen, minkä kanavien kautta uutta tietoa kannattaa levittää, miten tavoitetaan ei-vielä-asioihin-vihkiytyneet-henkilöt. Toisaalta herää huoli, miten saada suuri yleisö kiinnostumaan laitteisto-, ohjelmisto- ja järjestelmäneutraalista tiedosta, jotta olisi mahdollista tunnistaa myyntipuheiden ylilupaukset ja tehdä kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopivia kehitys ja hankintapäätöksiä.

Itse menen CCY:n edustajana mielelläni paikan päälle kuuntelemaan, katselemaan ja verkostoitumaan, kun sopivia ammattitilaisuuksia järjestetään. Parantuneen esitystekniikan ansiosta tilaisuudet tarjoavat havainnollisia esityksiä meneillään olevasta ja tulevaisuuden ratkaisuista. Tilaisuuksiin osallistuminen tarjoaa runsaasti uusia ajatuksia – viihteen ja elämysten lisäksi. Live-tapahtumassa on aina oma tunnelmansa ja väliajoilla käydyt keskustelut avartavat ajattelua.

Millaisiin tilaisuuksiin Sinä haluat osallistua?

Minna Innala
CAD/CAM-yhdistys
puheenjohtaja

Julkaistu Valokynä-lehdessä 3/2019

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokynä, Puheenjohtajan palsta, 2019, some, sosiaalinen media, LinkedIn, seminaarit, live, verkostot, kommunikaatio, dialogi

Verkostojen voima

Sunnuntai 1.9.2019 - Minna innala

CCY-VK-2019-2-PJ-m1nnala-verkostot-web2.jpg

Pidin itseäni melko laajasti verkostoituneena ihmisenä, kun LinkedInin uuutisvirrassa silmiini osui kaverin postaus: "Kohta menee 20 k kontaktin raja rikki." Heräsin todellisuuteen. Omien kontaktieni määrä oli vain 10 % tuosta. Aloin laskea, että onhan aivan eri asia näkyvätkö mielenkiintoiset nostoni sadoille, tuhansille, kymmenille tuhansille vai peräti sadoille tuhansille. Ja kun lasketaan mukaan vielä kontaktien kontaktit niin potentiaalisten seuraajien määrä vain kasvaa eksponentiaalisesti. Totesin tilanteeni olevan henkilöbrändäykseni osalta melko surkea.

Tuumasta toimeen, siis, ja henkilöbrändiäni vahvistamaan ja sosiaalista verkostoani kasvattamaan!

Havainnon myötä aloin tehdä leikkimielistä analyysiä verkostoni ihmisistä. Minulla on ollut LikedIn-profiili jo liki 15 vuotta, mutta alkuaikoina verkostoituminen tapahtui verkkaisesti. Vanhoja kavereita alkoi vähitellen tulla mukaan sovellukseen ja oli mukava nähdä pitkästä aikaa, mitä heille kuului. Uusia henkilöitä tuli verkostoon aina sitä mukaa, kun heitä tapasi. Alussa olikin hyvin tarkkaa, että tunsin ykköskontaktini henkilökohtaisesti. Kuten arvata saattaa olen hyvin ehtinyt kontaktoitumaan tietokoneavusteisen suunnittelun ja valmistuksen sekä tuotetiedonhallinnan parissa työskentelevien kanssa. Samoin opiskelukavereita on paljon verkostossani. Viiden viimeisen vuoden aikana verkostoituminen on tullut paljon vapaammaksi ja itsekin olen huomannut, että on ammatillisesti hyvä olla laajasti verkostoitunut eri alan ihmisten kanssa.

Jatkoin analyysia. Yllättyneenä panin merkille, että suurimmalla osalla kontaktien määrä oli varsin maltillinen, vain muutamia satoja, ja aktiivisuus melko pientä. Onhan se tietenkin niin, että ammatillisen osaamisen näyttäminen ulospäin ei ole vakituisessa työsuhteessa olevien mielestä kovinkaan tärkeää. Elämäntilanteen muuttuessa laajasta verkostosta voi kuitenkin olla hyötyä, eikä sen rakentaminen onnistu käden käänteessä. Itse koen, että LinkedIn tarjoaa paljon myös mahdollisuuksia ammatilliseen kehittymiseen. Sieltä saa hyviä lukuvinkkejä ja julkaistut artikkelit antavat ajattelemisen aihetta. Sisältö toki riippuu paljon siitä, millaiseen kuplaan on itsensä asettanut. Olen huomannut, että pelkästään saman alan ihmisten kanssa keskustelu yhteisistä ammatillisista kiinnostuksen kohteista yksipuolistaa uutisvirtaa.

Kuplautuminen näyttää jatkuvan myös työelämässä. Esimerkiksi monien ohjelmistojen kehitystä ja digitalisaatiopalveluita tarjoavien yritysten henkilöstön taustat ovat LinkedIn-profiilien perusteella valitettavan yksipuolisia. Koulutustausta on suurimmaksi osaksi ohjelmisto- ja tietotekniikkapainotteista. Työurat, huolimatta useista eri työpaikoista, koostuvat konsultointiin, ohjelmistokehitykseen tai ylläpitoon liittyvistä tehtävistä. Ne harvat, joilla on teollisuuskokemusta, ovat hankkineet sen yrityksen ICT-osastolla. Pystytäänkö tällaisilla tiimeillä oikeasti löytämään teollisuuden digitalisaatiohankkeiden todelliset tarpeet ja konsultoimaan kehitystä parhaaseen mahdolliseen suuntaan?

Jos ajatellaan esimerkiksi teollisuusyrityksen digitalisaatioon liittyviä tarpeita, niin kehityksen lähtökohdaksi on useimmiten otettu nykyiset toimintatavat ja tietojärjestelmät. Kun palveluntarjoajaan otetaan yhteyttä, visio ratkaisuista on jo vahvana ajatuksissa. Tällöin palvelutiimin voi olla mahdotonta havaita asiakkaan todellisia tarpeita, kyseenalaistaa asiakkaan vaatimuksia ja ehdottaa parempia ratkaisuja. Yhtä hankala tilanne syntyy silloin, kun yritys tarvitsisi palveluntarjoajalta selkeästi ehdotuksia tiettyjen asioiden kehittämiseksi. Kokemukseni mukaan molemmissa tilanteissa asiakas on jäänyt valitettavan yksin, jolloin kehityshankkeet eivät ole edenneet toivotulla tavalla.

Tulkin tarve liiketoiminnan ja ICT:n välillä tulevaisuudessa lisääntyy entisestään, koska teollisen vallankumouksen edetessä maailma käy yhä monimutkaisemmaksi. Tarvitaan yhä enemmän todellisesti monipuolisen taustan omaavia ihmisiä, jotka vuosien varrella ovat työskennelleet sekä liiketoiminnoissa että ICT-tehtävissä. Tähän tarpeeseen herätään valitettavan hitaasti, eikä tunnisteta pitkään työelämässä olleiden henkilöiden potentiaalia. Käsittämätön ja kestämätön tilanne tulevaisuuden kannalta. Suomella ei ole varaa tällaiseen.

Aloin aktiivisesti etsiä eri alojen asiantuntijoita, ajattelijoita ja vaikuttajia, jotka haluan verkostooni. Nämä ovat sellaisia henkilöitä, joilla on näkemystä tulevaisuuden yhteiskunnasta, teknologioiden kehittymisestä ja sen hyödyntämisestä eri aloilla. Eri alojen edustajien näkemyksistä tulee mieleen uusia ajatuksia. Juuri nyt on aika keskustella vakavasti siitä, millaisessa yhteiskunnassa haluamme tulevaisuudessa elää. Oma uutisvirtani onkin viime kuukausina monipuolistunut huomattavasti.

Miten sinä osaat hyödyntää verkostojasi?

Minna Innala
CAD/CAM-yhdistys
puheenjohtaja

Julkaistu Valokynä-lehdessä 2/2019

1 kommentti . Avainsanat: Valokynä, Puheenjohtajan palsta, 2019, some, sosiaalinen media, LinkedIn, verkostot, kommunikaatio, dialogi

Myyntiä aidolla dialogilla

Maanantai 8.4.2019 - Minna Innala

Osallistuin Katri Kolin pitämään ”Näin myyn osaamistani” -koulutukseen. Odotukseni olivat korkealla, koska tiesin Katrin monipuoliseksi asiantuntijaksi ja selkeäksi esiintyjäksi. Toisaalta mietin, mitähän uutta kurssi toisi. Onhan meillä kaikilla hyvin selvillä myynnin perusperiaatteet: tunnista asiakkaan tarpeet ja tarjoa sellaisia ratkaisuja, joita hän haluaa ostaa.

Oman osaamisen myynnissä toimivat samat lainalaisuudet kuin tuotteiden tai palveluiden myynnissä. Niinpä kuvittelelen itseni myyntitilanteeseen, jossa olen vakuuttunut, että meillä on tarjolla asiakaan liiketoimintaa edistäviä digitalisointiratkaisuja. Tyypillisenä tekniikkaorientoituneena ihmisenä silmieni edessä vilisee pilvi argumentteja, joilla yritän perustella asiakkaalle tarjoamamme tuotteiden tai palveluiden ylivoimaisuutta. Mutta hämmästyksekseni asiakas ei ole kovinkaan innostunut ostamaan. Hän ei koe saavansa niistä mitään lisäarvoa. Kauppoja ei synny. Ajattelen, että tarvitaan lisää informaatiota, joten kehotan asiakasta tutustumaan asioihin lähemmin ja osallistumaan tulevaan seminaariimme.

Tilaisuudessa saa paljon informaatiota digitalisaatioon liittyen. Lukuisissa esitelmissä kerromme innovatiivisista ratkaisuistamme, joiden avulla asiakkaan liiketoimintaa voidaan sujuvoittaa ja tiedot saadaan hallintaan. Mukana on myös runsaasti kiinnostavia asiakas-caseja, jolloin pääsee tutustumaan jo toteutettuihin ratkaisuihin. Osa yrityksistä on jo hyvässä vauhdissa tekemässä onnistunutta jättidigiloikkaa. Itse aiheesta innostuneena olen vakuuttunut, että uusi asiakkaammekin tunnistaa tarpeensa osallistuttuaan tilaisuuteemme.

Mutta meneekö onnistunut myyntiprosessi näin helposti?

Järjestelmätoimittaja tuntee hyvin edustamansa ohjelmiston. Hän näkee kehityksen tuomat mahdollisuudet ja on selvillä uusista ominaisuuksista. Myös edistyksellisimmissä yrityksissä ollaan hereillä kehityksen suunnasta ja pystytään ottamaan käyttöön omaa digitalisaatiostrategiaansa tukevat ominaisuudet nopealla aikataululla. Järjestelmätoimittajan ja asiakkaan välit ovat hyvät ja kommunikaatio toimii. Toimittaja auttaa aidosti asiakastaan menestymään. Tällainen kehitys-flow pitäisi saada tarttumaan isompaan joukkoon yrityksiä.

Tässä on kuitenkin haasteena se, miten saada ihminen kiinnostumaan asioista, joita ei koe tarvitsevansa. Riittääkö tällöin informaation jakaminen ja case-esimerkkeihin tututuminen? Pelkäämpä, että tilaisuuden anti jää uudelle asiakkaallemme pintapuoliseksi, eikä tilaisuuteen osallistuminen saa uutta asiakkastamme lähtemään mukaan muutokseen.

Aivan liian usein tuotteen hienoudet tietävä järjestelmätoimittaja ei tunnista ja ymmärrä asiakkaan todellisia tarpeita, eikä asiakas osaa kysyä tai oma-aloitteisesti löytää informaatiotulvasta juuri hänelle parhaiten sopivia ratkaisuja. Avoin dialogi asiakkaan ja järjestelmätoimittajan välillä puuttuu, vaikka osapuolet luulevatkin keskustelvansa oikeista asioista. Osasyynä kommunikaatiovaikeuksiin lienee yhteisen kielen puuttuminen terminologian ollessa vielä vakiintumatonta, vaikka molemmat puhuisivatkin suomea.

Todellinen win-win -tilanteeseen johtava asiakas-toimittaja -suhde, vaatii toimittajalta ammattitaitoa ja todellista halua ymmärtää asiakkaan liiketoimintaa ja toteuttaa kyseiseen tilanteeseen parhaat ratkaisut. Tarpeiden hahmottamisessa auttaa se, mitä enemmän on käytännössä työskennellyt teollisuudessa. Dialogia helpottaa myös asiakkaan ymmärrys aiheesta. Menestyvissä asiakasyrityksissä on runsaasti tiedonhallinta- ja digiosaamista myös itsellään. Parhailla yrityksen digitalisaatiostrategia on laadittu tuotteiden elinkaarenhallinta edellä, jolla tähdätään yrityksen tietopääoman tarkoituksenmukaiseen kokonaishallintaan ja tehokkaaseen hyödyntämiseen.

Todellista asiakstarpeen ymmärtämistä ja vuorovaikutusta pitää ehdottomasti lisätä. Luottamukseen pohjautuvalla kehityksellä saisimme valtavasti sujuvoitettua ja tehostettua suomalaisten yritysten liiketoimintaa. Näin ollen järjestelmätoimittajat ja asiakkaat pitäisi saada entistä avoimemmin keskustelemaan todellisista kehitystarpeista ja innovoimaan esteettömästi mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja. Onnistuneista esimerkki-caseista saamme toki tietoa, mutta myyntitapahtumaa edistäisi merkittävästi, jos tarjottavan kokonaisratkaisun hyödyt saataisiin havainnollistettua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Tähän kulminoituu yksi myynnin peruskysymyksistä, jota Katri oivallisesti konkretisoi kurssillaan. Asiakas ostaa ainoastaan silloin, kun myyjä on tunnistanut oikean asiakastarpeen ja voi osoittaa selkeästi, mitä lisäarvoa tuotteen, palvelun tai resurssin hankinta yritykselle tuo ja myyjän asiakaslupaukseen voi luottaa. Hyvät periaatteet, joita voidaan soveltaa laajasti.

Minna Innala
CAD/CAM-yhdistys
puheenjohtaja

Julkaistu Valokynä-lehdessä 1/2019

Lisätietoja Katrista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokynä, Puheenjohtajan palsta, 2019, myynti, kommunikaatio, dialogi, tietopääoma, strategia

Helppokäyttöisyyden paradoksi

Maanantai 30.7.2018 - Minna Innala

Avustin viikonloppuna DORO-senioripuhelimen käyttöönottoa eräälle ystävälleni, kun totesin tämän helppokäyttöiseksi mainostetun laitteen toimivan varsin epäloogisesti. Tietojen syöttö sisään oli erittäin vaivalloista eivätkä toiminnot auenneet erityisen helposti. Minulle tuli sellainen vaikutelma, että diginatiivi nörtti on toteuttanut oman visionsa siitä, miten seniori haluaa käyttää puhelintaan. Myyjä oli vaikuttunut laitteen ominaisuuksista – kuten minäkin vielä kaupassa, mutta todellinen käyttökokemus jäi vaisuksi.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokynä, Puheenjohtajan palsta, 2018, käytettävyys, helppokäyttöisyys, tiedonhallinta, data, kehittäminen, kommunikaatio

Termitalkoiden paikka

Lauantai 15.4.2017 - Minna Innala

CCY_VK2017_1_pj_pieni.png

Ajatellaanpa Teollisuus 4.0 -asiakokonaisuutta. Suomen kieleen ei ole vielä muodostunut termistöä, jolla pystyisimme yksiselitteisesti kuvaamaan neljänteen teolliseen vallankumoukseen liittyviä periaatteita, tekniikkaa ja kehitystä.



Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokynä, Puheenjohtajan palsta, 2017, kommunikaatio, termistö, Teollisuus 4.0, robotiikka

Näennäiskokemustako?

Perjantai 30.12.2016 - Minna Innala

CCY_VK_2016_4_pj_blogi.png

Olimme palaamassa Saarisen Tapion kanssa CCY:n syyskokouksesta, kun hän totesi: "On muuten CCY:n hallituksessa suuri määrä osaamista!"

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokynä, Puheenjohtajan palsta, 2016, kommunikaatio, osaaminen, kokemus, ammattitaito

Kaikki perustuu kommunikaatioon

Torstai 27.10.2016 - Minna Innala

CCY_VK2016_3_pj.jpg

Mitä tapahtuukaan silloin, kun kommunikaatiokumppanina on tekoälyllä varustettu kone, laite tai järjestelmä?

Lue lisää »

3 kommenttia . Avainsanat: Valokynä, Puheenjohtajan palsta, 2016, kommunikaatio, tekoäly, digiyhteiskunta

Sujuvaa elämää ihmisten ja koneiden symbioosissa

Maanantai 12.10.2015 - Minna Innala

CCY_VK2015_3_pj-palsta_blogiin.png
Elämme neljännen teollisen vallankumouksen aikaa. Tilanne on kutkuttava: maapallon välimatkat pienevät pienenemistään. Ekosysteemi kehittyy kohti yhä laajenevaa ihmisten ja koneiden muodostamaa symbioosia. Vuorovaikutuksen merkitys eri tahojen välillä kasvaa koko ajan. Tietoa liikkuu verkostoissa hillittömiä määriä. Menestymisen edellytys on tunnistaa oleelliset, oikeat tiedot, reaaliajassa hajautetun päätöstenteon tueksi. Pitääkö olla diginatiivi selviytyäkseen?

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokynä, Puheenjohtajan palsta, 2015, Teollisuus 4.0, kommunikaatio, älykkäät järjestelmät

Semantiikkaa kaikki tyynni?

Sunnuntai 15.6.2014 - Minna Innala

Kevään kuluessa olen useaan kertaan törmännyt tiedonhallinnan hallitsemattomuuteen. Tuttujen tuotetietojen rinnalle on noussut massiivinen määrä ei niin strukturoitua tietoa, jonka liittymäsuhteita ei keräysvaiheessa pystytä tarkkaan hahmottamaan. Eikä kaikkia käyttömahdollisuuksia vielä osata edes aavistaa. Näiden hyödyntäminen on kuitenkin elinehto yrityksen kilpailukyvyn parantamiselle.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokynä, Puheenjohtajan palsta, 2014, semantiikka, kommunikaatio, tiedonhallinta, liiketoiminta

Kokonaisuudenhallintaan - kommunikoimalla

Torstai 18.8.2011 - Minna Innala

Yrityksen tietomassat tulee saada jäsennellysti hallintaan siten, että kaikki löytävät tarvitsemansa tiedot helposti ja hyödynnettävässä muodossa. Pyrkimyksenä on tietojen jäljitettävyyden ja riippuvuussuhteiden säilyminen eikä samoja tietoja tarvitse syöttää useampaan järjestelmään. Järjestelmien tulee toimia liiketoimintaprosesseja tukien ja siten ohjata kaikkien jokapäiväistä toimintaa. On tärkeää, että käyttäjät kokevat tiedonhallinnan helpottavan työntekoa. Tavoitteen saavuttamiseksi vaaditaan tarkat, kattavat määrittelyt, joihin nojautuen pystytään valitsemaan ja ottamaan käyttöön sopivat ratkaisut.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokynä, Puheenjohtajan palsta, 2011, tiedonhallinta, kommunikaatio, avoimuus