Jaa |

Puheenjohtajan palsta

Näennäiskokemustako?

Perjantai 30.12.2016 - Minna Innala

CCY_VK_2016_4_pj_blogi.png

Olimme palaamassa Saarisen Tapion kanssa CCY:n syyskokouksesta, kun hän totesi: "On muuten CCY:n hallituksessa suuri määrä osaamista!" Aloimme miettiä asiaa tarkemmin ja toden totta liki kaikki nykyiset CCY:n hallituksen jäsenet ovat olleet CCY:n toiminnassa ja/tai tietokoneavusteisessa bisneksessä mukana jo 1980-luvulla. Tämä tarjoaa hyvän perspektiivin nykyiseen kehitykseen ja toimia aktiivisesti hyvien muutosten edistäjinä. Olemme nähneet CAD/CAM-järjestelmien maihinnousun, niiden yleistymisen jokapäiväisiksi työkaluiksi. Sama pätee tiedonhallinnan ja rakennusten tietomallinnuksen tuloon tärkeäksi osaksi kokonaisuutta yritysten liiketoiminnoissa.

Monet asiat, jotka nyt ovat arkipäivää, olivat parikymmentävuotta sitten vain haaveita. Toisaalta, kun katsoo vanhoja Valokynän artikkeleita, voi huomata, että samat aiheet pyörivät otsikoissa vuodesta toiseen. Monien tekniikoiden kehittymisen myötä myös asioden sisältö on kehittynyt. Innostus ei ole laantunut kokemuksen myötä – oikeastaan päinvastoin – jatkuvan kehityksen imussa toimiminen tarjoaa koko ajan uusia oivalluksia.

Pitkä kokemus ja sen näkyminen asiakasrajapinnassa korostui syyskokouksen oheisohjelman yhteydessä. Keskusteluista jäi sellainen mielikuva, että Soforissa panostetaan juuri ko. asiakkaalle heitä parhaiten hyödyttävien ratkaisujen etsimiseen ja tarjoamiseen. Isäntämme olivat nykyliiketoiminnan kehityksen ytimessä – ehkä juuri usean kymmenen vuoden kokemuksensa ansiosta. Tunnelma oli luottavainen –  maalaisjärki mukana ratkaisuja toteutettaessa.

Kokemuksesta on hyötyä, kun haluaa syvällisesti ymmärtää asiakkaan tarpeita. Asiakkailla, kun usein tuppaa olemaan vankkaa kokemusta yhdistettynä olemassa oleviin järjestelmiinsä. On tärkeää, että löydetään nopeasti yhteinen kieli ja asiantuntijalla on eväät tuoda ko. tilanteeseen parhaiten soveltuvat nykyaikaiset ratkaisut. Mitä tapahtuu tilanteessa, jossa asiakas huomaa, ettei saa välitettyä kehitystarpeitaan palveluntarjoajalle ja vastapuoli luulee ymmärtävänsä asiakkaan tarpeet?

Tällaisessa tapauksessa ratkaisun valintavaiheessa tilanne on asiakkaan kannalta varsin selkeä – vaihdetaan vastuuhenkilöä, toimittajaa tai molempia. Sen sijaan, jos ratkaisuihin ollaan jo sitouduttu, vaihtaminen voi olla hankalaa ja tulla kalliiksi. Tällöin yhteistoiminta jatkuu, vaikka asiakas ei saa investoinneistaan kaikkea mahdollista hyötyä irti. Vastapuolella ei ehkä tunnisteta tilannetta. Ja miten voitaisiinkaan, jos toimittajapuolen henkilöstö koostuu suurimmaksi osaksi oman firman (nuorista) kasvateista. Tällöin ei voi vielä tietää, mitä ei tiedä – eikä asiaa auta vanhemmat kollegatkaan, jos koko organisaation henkilöstöllä on samanlainen tausta ja työhistoria.

Myös asiakkaan puolella monipuolisesta kokemuksesta on hyötyä. Tällöin yrityksellä on paremmat valmiudet arvioida palveluntarjoajien ehdotuksia, analysoida nykyistä tilannetta ja määritellä kehitystarpeet tarkoituksenmukaisesti. Parhaimpaan tulokseen päästään, kun molemmilla osapuolilla on mukana mahdollisimman paljon erilaista osaamista hyvin toisiaan täydentävänä yhdistelmänä.

Nykyään on myös paljon palveluntarjoajia, jotka toteuttavat ketterästi asiakkaan määritysten mukaisia ohjelmistoratkaisuja. Tällaisessa tilanteessa asiakkaalla ei ehkä ole selkeää kuvaa nykytekniikoiden mahdollisuuksista – mahdollisesti ajatuksena on digitalisoida nykyisiä prosesseja – ja palveluntarjoaja ei pysty tilanteessa haastamaan asiakkaan määrityksiä. Ajaudutaan tilanteeseen, jossa sekä asiakas että toimittaja ovat tyytyväisiä toteutukseen, mutta todellisuudessa liiketoimintaa olisi voitu tehostaa samalla vaivalla huomattaasti enemmän.

Mielestäni tällainen näennäisosaaminen ja ymmärtämisen luuleminen ovat vaarallisia trendejä. Optimaaliseen tulokseen päästäksemme meidän on avoimesti oivallettava ja kerättävä kehitystiimeihin monipuolista kokemusta eri alueilta ja parhaat mahdolliset kyvyt.

Minna Innala
CAD/CAM-yhdistys
puheenjohtaja

Julkaistu Valokynä-lehdessä 4/2016

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokynä, Puheenjohtajan palsta, 2016, kommunikaatio, osaaminen, kokemus, ammattitaito

Kaikki perustuu kommunikaatioon

Torstai 27.10.2016 - Minna Innala

Sain vakuutusyhtiöstä meilin, jossa kerrottiin, että uudet vakuutuskirjat on lähetetty sähköiseen asiointipalveluun. Jos olet tehnyt e-laskusopimuksen, niin lasku ilmestyy verkkopankkiisi. En ymmärtänyt tästä, että minun laskuni ei tule verkkopankkiini, vaikka saman yhtiön toisen vakuutuksen lasku tulee.

Asiaa virkailijan kanssa setviessäni kävi ilmi, että moni muukin on sekoillut vastaavassa tilanteessa. Miksi viestiä ei laadittu yksiselitteiseksi? Aivan varmasti yrityksellä on tiedossa kunkin asiakkaan tiedot, jolloin tietokannasta tarvittavien tietojen poimiminen ja viestin laatiminen yksilöllisesti voitaisiin helposti automatisoida. Ehkä tähän oli alun perin pyrittykin, mutta viestin laatija ei ottanut huomioon sitä, että joku ei menekään heti ilmoituksen saatuaan tarkistamaan omia tietojaan järjestelmästä – kuten hän ehkä itse tekee.

Sairaalaan soittaessani ja valittuani palvelun automaattinen puhelinvastaaja pyysi kertomaan äänimerkin jälkeen: ”nimen, henkilötunnuksen, puhelinnumeron ja mitä asia koskee sekä painamaan #-näppäintä.” Oli hieman vaikea orientoitua keskustelemaan automaatin kanssa ja äänimerkin tullessa en enää muistanutkaan, mitä tietoja ja missä järjestyksessä piti antaa. Kun toisella yrityksellä sain tiedot annettua, puhelinvastaaja kiitti ja sulki puhelimen. Jäi epäselväksi, että aikooko joku soittaa takaisin vai mitä seuraavaksi tapahtuu. Tässä tapauksessa hoitaja soitti takaisin ennen kuin ehdin alkaa muihin selvittelytoimenpiteisiin.

Viestin äänittäjä oli ilmeisesti ajatellut asiaa vain omalta kannaltaan: ”Jos en ehdi vastata puheluun, minun on helpompi soittaa takaisin, kun olen ensin kaivanut asiakkaan tiedot ja vastauksen kysymykseen valmiiksi etukäteen.” Loogista ja järkevää toimintaa, mutta voisiko henkilön tiedot ja asian selvittää vähemmällä sanelutarpeella?

Jos tällainen yksinkertainen jokapäiväinen viestintä ja ohjeistus ei toimi hyvin, niin miten käy monimutkaisempien asioiden kanssa? Kommunikaatio muutostilanteissa, kuten esimerkiksi uusien liiketoimintaprosessien käyttöönotossa vaatii jo pitemmälle menevää ajatusten vaihtoa. Ei riitä, että jokin ryhmä on miettinyt asiat valmiiksi ja sitten tiedottamalla yritetään saada työntekijät ymmärtämään, miksi asioita tehdään ja sitoutettua heidät toimimaan sovitulla (keiden kesken?) tavalla.
Valitettavan usein tuntuu lisäksi käyvän niin, että ihmiset luulevat keskustelevansa, kun todellisuudessa keskustelu on vain peräkkäisiä monologeja. Kumpikin osapuoli toistaa ja perustelee omaa kantaansa, mutta vastapuolella on kuulosuojaimet korvilla. Yksi selitys tähän löytyy ihmisen aivojen toimintalogiikasta – ne tarttuvat sellaisiin mielipiteisiin, joiden kanssa ovat samaa mieltä, ja etsivät aktiivisesti vahvistusta omiin mielipiteisiinsä. Tällä keinoilla ei löydy yhteistä ymmärrystä, koska ei aidosti vaihdeta mielipiteitä eikä jatkojalosteta toisten tuomia ajatuksia.

Ihmisten välisessä kommunikoinnissa korostuu aito läsnäolo tilanteessa. Vain aktiivisesti kuuntelemalla ja asiaan keskittymällä voi oikeasti ymmärtää vastapuolen perustelut ja saada aikaan asiaa eteenpäin vievää dialogia. Tavoitteena on yhteisen kielen ja ymmärryksen löytyminen. Parhaimmassa tapauksessa mustasta ja valkoisesta mielipiteestä muokkautuu violetti, eli synnytetään jotain uutta ja paljon parempaa kuin kummankaan osapuolen ajatukset olivat alussa. Tällaisella lähestymistavalla moni muutos saataisiin vietyä organisaatiossa juohevammin eteenpäin.

Miten liiketoimintaprosessien ohjaus vaikuttaa kommunikaatioon yrityksessä? Erilaiset järjestelmät ohjaavat meidät toimimaan prosessien mukaisesti. Työpäivänä törmäämme useisiin määrämuotoisiin ohjeisiin ja viesteihin. Nämä ovat ihmisten laatimia ja jokainen reagoi niihin omalla tavallaan eli kuinka omasta mielestään ymmärtää ohjeen (jos on olemassa tulkintamahdollisuuksa).

Mitä tapahtuukaan silloin, kun kommunikaatiokumppanina on tekoälyllä varustettu kone, laite tai järjestelmä?

1. vaihtoehdossa vastapuoli:
- seuraa saumattomasti kertomaniani asioita ja perustelujani
- kiteyttää kuulemansa
- tekee analyysin
- vertaa sitä kaikkeen saatavissa olevaan tietoon
- lausuu perustellun mielipiteensä vasta-argumentteineen
=> dialogin pohjalta päästää optimoituun objektiiviseen loppputulokseen.

2. vaihtoehdossa vastapuoli:
- ei malta seurata puhettani
- kiteyttää kuulemansa yksittäisten lauseiden perusteella
- tekee analyysin jättämällä uudet ja vastakkaiset asiat huomioon ottamatta
- vertaa sitä ohjelmoijan sallivaan tietoon
- lausuu mielipiteensä
=> päästään harkitulta näyttävään lopputulokseen, mutta onko se hyvä?

Entä mitenkäs sitten, kun vastapuolellakin on kommunikaatiorobotti? Robotti lähettelee viestiä toiselle, joka suodattelee ja vastailee puolestaan…

Mietin monelta kantilta tulevaa toimintaympäristöämme, kun viereiseen pöytään istahti Simo Frangén. En malttanut olla kysymättä maisterin mielipidettä, miten toimia koneen kanssa kommunikoidessa. Hän vastasi: ”Pitää olla kohtelias ja kätellä!”

CCY_VK2016_3_pj.jpg

Avoimin mielin kohti tulevaisuutta!

Minna Innala
CAD/CAM-yhdistys
puheenjohtaja

Julkaistu Valokynä-lehdessä 3/2016

Lue lisää »

3 kommenttia . Avainsanat: Valokynä, Puheenjohtajan palsta, 2016, kommunikaatio, tekoäly

Hyvin toimivat järjestelmät vapauttavat aikaa luovaan ajatteluun

Sunnuntai 31.7.2016 - Minna Innala

CCY_VK2016_2_pj_blogiin.png

Ajattelin suunnittelutyön automatisointimahdollisuuksia, ihanteellisesti toimivia järjestelmiä, joiden avulla tuotteiden elinkaaret pysyvät helposti hallinnassa aina vaatimusmäärittelyistä käytöstä poistoon asti. Työjonot huolehtivat siitä, että jokainen keskittyy määriteltyjen prosessien mukaiseen ydintekemiseensä. Tarvittavat tiedot tehtävien suorittamiseen, esimerkiksi uuden tuotteen suunnitteluun, löytyvät vaivatta erilaisista kirjastoista. Ja aiemmat mallit ovat helposti hyödynnettävissä. Suunnittelujärjestelmä ehdottaa sopivia ja hyväksi koettuja ratkaisuja – saattaapa oppivana järjestelmänä tehdä päätöksiä itsenäisestikin.

”Loistavaa”, ajattelin: ”järjestelmät vapauttavat meidät rutiinitehtävistä, jolloin voimme keskittyä mielekkäämpiin tehtäviin.” Tässä vaiheessa satuin vilkaisemaan sosiaalisen median uutisvirtaa ja huomasin ystäväni kirjoittaman blogin: ”Sama yhä uudestaan”. Blogi alkaa seuraavasti: ”Suomalaiset ovat hyviä saman toistossa. Tehdään pikku viilauksia ja parannuksia olemassa olevaan, mutta ei oikein osata ajatella ja tehdä toisin rajujen muutosten ja hajaannuksenkaan keskellä.” Blogi käsittelee organisaatioiden uudistumiskykyä – kykyä tehdä asioita luovasti, fiksummin ja jatkuvasti parantaen. Miten jatkuva parantaminen saadaan rakennettua sisään toimintaprosesseihimme ja järjestelmiin, jotka ohjaavat työmme tekemistä ennalta määritetyillä tavoilla?

Kun työjonoon ilmestyy tehtävä, esimerkiksi muutospyyntö, se käynnistää prosessien mukaisen toiminnan, jonka etenemistä seurataan järjestelmään kirjattujen tuotosten perusteella. Käsittelyn edetessä generoituu yhä useampia tehtäviä eri osapuolille. Näistä sitten muodostuu kokonaisuus tuotteen muuttamiseksi halutunlaiseksi määrätyssä aikataulussa, hyväksytyin kustannuksin. Tällaisessa paineisessa tekemisessä on suuri houkutus etsiä aiemmin toteutettuja ratkaisuja, jolloin on kokemusta valitun ratkaisun toimivuudesta. Myös mallinnus sujuu nopeammin edellisiä suunnitelmia korjatessa. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että aiemmat mallit ovat niin hyvin tehtyjä, että niistä ei generoidu virheitä uusiin malleihin. Näin saadaan työ nopeasti tehtyä, mutta saatu ratkaisu ei välttämättä ole kehityksen kärjessä. Organisaatio on taantunut tekemään ”samaa yhä uudestaan”.

Riippuu paljon yrityksen toiminnasta ja tuotteista, onko tuotesuunnittelu enemmän pienten korjausten tekoa olemassa oleviin tuotteisiin kuin aivan uusien ratkaisujen miettimistä. Jos yrityksellä on omat tuotteet ja markkinat vetävät, niin maltilliset muutokset olemassa oleviin tuotteisiin lienevät paikallaan. Tällainen toiminta pelkästään ei kannata pitemmän päälle. Muuttuvien markkinoiden ja tekniikan kehittymisen myötä katseen pitää olla tulevassa ja on syytä miettiä myös aivan uusia, seuraavan polven sovelluksia ja ratkaisuja nykyisten tuotteiden rinnalle. Tällöin on syytä ottaa koko firman potentiaali käyttöön ja kääntää aivonsa ”uuden ideointi ja suunnittelu” -moodiin.

Tilanteesta riippuen uusien tuotteiden innovointi ja liiketoiminnan kehitys voidaan erottaa päivittäisestä tekemisestä. Isommissa yrityksissä näitä toteuttamassa on erikseen nimetyt henkilöt, jotka työskentelevät joko pysyvissä tai projektiorganisaatioissa. Myös konsulttien käyttö on sallittua. Erillisenä tehtävässä kehityksessä on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että myös kehitystiimien ulkopuolisten henkilöiden ideat otetaan mukaan. Näin on helpompi jalkauttaa uudet toimintatavat tekniikat koko henkilöstön käyttöön.

Yrityskulttuuri pitää saada tukemaan spontaania jatkuvaa parantamista, olipa kyseessä sitten toimintatavat tai tuotekehitys. Tämä mahdollistaa ideoiden esiintuomisen koko yrityksessä – olipa kyse sitten pienemmästä tai suuremmasta asiasta. Liiketoimintaprosessien ja järjestelmien yhtäaikainen kehittäminen mahdollistaa parhaiten kulloiseenkin yritykseen sopivien käytäntöjen ja ohjelmistojen yhdistämisen. On tärkeää, että jatkuva parantaminen on hyvin organisoitua ja toteutettuja ratkaisuja saadaan aikaan, jolloin kaikki näkevät käytäntöjen helpottumisen ja työn paremman sujumisen omakohtaisesti. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, millaisella kombinaatiolla saisimme aikaan järjestelmän, joka varmistaa laadukkaan toiminnan – innovointia latistamatta.

Lähtökohtaisesti järjestelmien tulee pitää yrityksen tiedot hallinnassa ja varmistaa, että kaikki toimivat määriteltyjen prosessien mukaisesti. Järjestelmien tulee olla helppokäyttöisiä ja kaikkien osapuolten tulee itse nähdä niiden käytön hyödyt. Ihannetapauksessa järjestelmät toimivat niin hyvin yhteen, ettei käyttäjä edes huomaa, mitä järjestelmää milloinkin käyttää. Hyvin toimivat järjestelmät vapauttavat aikaa luovaan ajatteluun – ajan hyödyntäminen on henkilöstä itsestään ja vallitsevasta yrityskulttuurista kiinni.

Minna Innala
CAD/CAM-yhdistys
puheenjohtaja

Julkaistu Valokynä-lehdessä 2/2016

1 kommentti . Avainsanat: Valokynä, Puheenjohtajan palsta, 2016, tiedonhallinta, luovuus, järjestelmät

Digi-Suomen eteneminen vaarassa

Tiistai 31.5.2016 - Minna Innala

Teollisuus 4.0 – uudet toimintatavat ja tekniikat menestyksen avaimina – seminaarimme herätti monia ajatuksia. Siellä konkretisoituivat ne lukuisat mahdollisuudet, miten suomalaiset voivat integroitua globaaleihin markkinoihin ja saada siivunsa meneillään olevasta kehityksestä. Meneillään on niin kokonaisvaltaisia muutoksia, että ne vaativat toteutuakseen päättäväistä poliittista tahtotilaa. Oleellisten asioiden tunnistaminen ja niiden edistäminen tulee olla jokaisen päättäjän tavoitteena. Tämän pitää näkyä päätöksenteossa ja tarkoituksenmukaisessa lainsäädännössä, joilla luodaan edellytykset hallittuun ja systemaattiseen digiloikkaan kaikilla mahdollisilla toimialoilla.

Yksi vientiartikkeliksi sopiva tuote voisi olla koulutus. Suomi on toistaiseksi menestynyt hyvin Pisa-vertailussa ja Suomen koulutusjärjestelmällä on hyvä maine. Lisäksi koulujen digitalisaatio on viime aikoina ollut usein otsikoissa, joten toteutukseenkin näyttäisi olevan hyvät mahdollisuudet. Potentiaalisen vientituotteen on pannut merkille myös Opetus- ja kulttuuriministeriö. Internetistä löytyi juuri julkaistu, aiheeseen liittyvä suunnitelma – Koulutusviennin tiekartta (2016–2019). Otsikkotasolla tilanne näytti lupaavalta, mutta sisältö osoittautui kovin heppoiseksi.

Suunnitelmasta puuttuvat varsinaiset täsmälliset askeleet koulutustuotteen tekemiseksi. Esimerkiksi yhteisistä pelisäännöistä sopiminen puuttuu agendalta kokonaan. Standardointia tai lainsäädäntöä ei mainita ollenkaan. Yhtenäisestä alustasta, sisällöntuotantotavoista, vastuualueista tai muista ei puhuta mitään. Ne ovat kuitenkin asioita, joista sopiminen luo perustan pitkäjänteiselle ja jatkuvalle kehitykselle.  Lisäksi on mietittävä keille tuote on tarkoitettu ja millä edellytyksillä se kävisi kaupaksi.

Avainasemassa ovat avoimuus, joustavuus ja skaalautuvuus. Alustan pitää toimia erilaisiin tarpeisiin. Pitää myös mahdollistaa erityyppiset viennit – aina koulujen välisestä yhteistyöstä (oppilas-oppilas opetuksesta) kaupallisten kurssien toteutukseen ja oppimisympäristön myyntiin ulkomaille. Esimerkiksi siitä pitää voida irrottaa pieniä tai isompia kokonaisuuksia sovelluksineen ja sisältöineen, mitkä jatkavat elämäänsä uudessa kulttuurissa varsinaisen projektin jälkeen. Ostajan tulee voida päättää, miten jatkossa järjestelmä tukee paikallista opetustoimintaa. Oma sisällöntuotanto mahdollistaa jatkuvasti ajantasaisen tiedon. Osallistava toiminta motivoi niin opettajia kuin oppilaitakin.

Miten varmistaa, että koulutus tarjoaa hyvät valmiudet tulevaan yhteiskuntaan? Yksi tehokkaammista digitalisaation edistämistavoista on sen tuominen mukaan luontevaksi osaksi jokaisen arkea. Esimerkiksi Japanissa kognitiiviset ja regenaratiiviset robotit ovat asettuneet koteihin asumaan – hoivaamaan vanhuksia tai seuraksi yksinäisille ihmisille. Älykkäät, itse-oppivat laitteet auttavat jokapäiväisissä askareissa ja tuovat säästöjä. Tekniikkaa on testattu käytännössä ja järjestelmät ovat kaikkien saatavilla.

Teollisuuden ratkaisut pitävät talouskasvun käynnissä. Japanissa Teollisuus 4.0 -periaatteiden mukaisia tehtaita on pystytetty jo 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Jatkuva parantaminen ja tutkimus ovat hyvässä vauhdissa. Myös Euroopan tasolla viedään Saksa-vetoisesti Teollisuus 4.0 -konseptia määrätietoisesti eteenpäin. Hyvin toimivia malleja on maailmalla paljon, joten opintomatkoilta tarttuisi varmasti mukaan paljon hyviä ajatuksia ja Suomen oloihin sovellettavissa olevia ratkaisuja.

Suomessa sen sijaan poliittisilla päätöksillä pyritään estämään jo olemassa olleet kehitysaskeleetkin. Tutkimus- ja opetusmäärärahoja supistetaan eikä niitä kohdenneta konkreettisesti oikeisiin asioihin. Asioita pitkään tutkineita tiimejä hajotetaan, jolloin vaarana on saavutetun tietotaidon hukkaaminen. Teollisuus 4.0 tähtäävää tutkimusta tehdään hajallaan, eivätkä eri alojen tutkijat vaihda kokemuksiaan riittävästi. Saavutettuja tuloksia ei näin ollen saada niin hyvin käyttöön kuin pienessä maassa olisi tarpeen.

Maailmanlaajuinen yhteiskunnallisen muutoksen läpivieminen vaatii selkeää visiota tulevaisuudesta ja uusien toimintatapojen suomista mahdollisuuksista sekä rohkeutta tehdä asioita toisin. Muutos koskee koko kansakuntaa, joten yhteisistä pelisäännöistä sopiminen on avainasemassa. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti asiaan perehtyneiden eri alojen asiantuntijoiden verkostoitumista ja mahdollisuutta poikkitieteelliseen vapaaseen ajatustenvaihtoon. . Keskustelu pitää saada konkreettiseksi ja ratkaisukeskeiseksi, jotta pysymme neljännen teollisen vallankumouksen imussa.

Toisiaan tukeva ekosysteemi syntyy siten, että maksuttomat ja maksulliset palvelut, sovellukset ja sisältö ovat laajasti koko yhteisön saatavilla. Uutta liiketoimintaa syntyy, kun viennille luodaan aloittain konkreettiset tavoitetilat ja täsmälliset askelmerkit niihin pääsemiseksi. Yhteiskunnan tulee luoda digitalisaatiolle edellytykset, joita yritysmaailma ja aktiiviset ihmiset voivat hyödyntää. 

Minna Innala
CAD/CAM-yhdistys
puheenjohtaja

Julkaistu Valokynä-lehdessä 1/2016

1 kommentti . Avainsanat: Valokynä, Puheenjohtajan palsta, 2016, Teollisuus 4.0