Pidin itseäni melko laajasti verkostoituneena ihmisenä, kun LinkedInin uuutisvirrassa silmiini osui kaverin postaus: "Kohta menee 20 k kontaktin raja rikki." Heräsin todellisuuteen. Omien kontaktieni määrä oli vain 10 % tuosta. Aloin laskea, että onhan aivan eri asia näkyvätkö mielenkiintoiset nostoni sadoille, tuhansille, kymmenille tuhansille vai peräti sadoille tuhansille. Ja kun lasketaan mukaan vielä kontaktien kontaktit niin potentiaalisten seuraajien määrä vain kasvaa eksponentiaalisesti. Totesin tilanteeni olevan henkilöbrändäykseni osalta melko surkea.

Tuumasta toimeen, siis, ja henkilöbrändiäni vahvistamaan ja sosiaalista verkostoani kasvattamaan!

Havainnon myötä aloin tehdä leikkimielistä analyysiä verkostoni ihmisistä. Minulla on ollut LikedIn-profiili jo liki 15 vuotta, mutta alkuaikoina verkostoituminen tapahtui verkkaisesti. Vanhoja kavereita alkoi vähitellen tulla mukaan sovellukseen ja oli mukava nähdä pitkästä aikaa, mitä heille kuului. Uusia henkilöitä tuli verkostoon aina sitä mukaa, kun heitä tapasi. Alussa olikin hyvin tarkkaa, että tunsin ykköskontaktini henkilökohtaisesti. Kuten arvata saattaa olen hyvin ehtinyt kontaktoitumaan tietokoneavusteisen suunnittelun ja valmistuksen sekä tuotetiedonhallinnan parissa työskentelevien kanssa. Samoin opiskelukavereita on paljon verkostossani. Viiden viimeisen vuoden aikana verkostoituminen on tullut paljon vapaammaksi ja itsekin olen huomannut, että on ammatillisesti hyvä olla laajasti verkostoitunut eri alan ihmisten kanssa.

Jatkoin analyysia. Yllättyneenä panin merkille, että suurimmalla osalla kontaktien määrä oli varsin maltillinen, vain muutamia satoja, ja aktiivisuus melko pientä. Onhan se tietenkin niin, että ammatillisen osaamisen näyttäminen ulospäin ei ole vakituisessa työsuhteessa olevien mielestä kovinkaan tärkeää. Elämäntilanteen muuttuessa laajasta verkostosta voi kuitenkin olla hyötyä, eikä sen rakentaminen onnistu käden käänteessä. Itse koen, että LinkedIn tarjoaa paljon myös mahdollisuuksia ammatilliseen kehittymiseen. Sieltä saa hyviä lukuvinkkejä ja julkaistut artikkelit antavat ajattelemisen aihetta. Sisältö toki riippuu paljon siitä, millaiseen kuplaan on itsensä asettanut. Olen huomannut, että pelkästään saman alan ihmisten kanssa keskustelu yhteisistä ammatillisista kiinnostuksen kohteista yksipuolistaa uutisvirtaa.

Kuplautuminen näyttää jatkuvan myös työelämässä. Esimerkiksi monien ohjelmistojen kehitystä ja digitalisaatiopalveluita tarjoavien yritysten henkilöstön taustat ovat LinkedIn-profiilien perusteella valitettavan yksipuolisia. Koulutustausta on suurimmaksi osaksi ohjelmisto- ja tietotekniikkapainotteista. Työurat, huolimatta useista eri työpaikoista, koostuvat konsultointiin, ohjelmistokehitykseen tai ylläpitoon liittyvistä tehtävistä. Ne harvat, joilla on teollisuuskokemusta, ovat hankkineet sen yrityksen ICT-osastolla. Pystytäänkö tällaisilla tiimeillä oikeasti löytämään teollisuuden digitalisaatiohankkeiden todelliset tarpeet ja konsultoimaan kehitystä parhaaseen mahdolliseen suuntaan?

Jos ajatellaan esimerkiksi teollisuusyrityksen digitalisaatioon liittyviä tarpeita, niin kehityksen lähtökohdaksi on useimmiten otettu nykyiset toimintatavat ja tietojärjestelmät. Kun palveluntarjoajaan otetaan yhteyttä, visio ratkaisuista on jo vahvana ajatuksissa. Tällöin palvelutiimin voi olla mahdotonta havaita asiakkaan todellisia tarpeita, kyseenalaistaa asiakkaan vaatimuksia ja ehdottaa parempia ratkaisuja. Yhtä hankala tilanne syntyy silloin, kun yritys tarvitsisi palveluntarjoajalta selkeästi ehdotuksia tiettyjen asioiden kehittämiseksi. Kokemukseni mukaan molemmissa tilanteissa asiakas on jäänyt valitettavan yksin, jolloin kehityshankkeet eivät ole edenneet toivotulla tavalla.

Tulkin tarve liiketoiminnan ja ICT:n välillä tulevaisuudessa lisääntyy entisestään, koska teollisen vallankumouksen edetessä maailma käy yhä monimutkaisemmaksi. Tarvitaan yhä enemmän todellisesti monipuolisen taustan omaavia ihmisiä, jotka vuosien varrella ovat työskennelleet sekä liiketoiminnoissa että ICT-tehtävissä. Tähän tarpeeseen herätään valitettavan hitaasti, eikä tunnisteta pitkään työelämässä olleiden henkilöiden potentiaalia. Käsittämätön ja kestämätön tilanne tulevaisuuden kannalta. Suomella ei ole varaa tällaiseen.

Aloin aktiivisesti etsiä eri alojen asiantuntijoita, ajattelijoita ja vaikuttajia, jotka haluan verkostooni. Nämä ovat sellaisia henkilöitä, joilla on näkemystä tulevaisuuden yhteiskunnasta, teknologioiden kehittymisestä ja sen hyödyntämisestä eri aloilla. Eri alojen edustajien näkemyksistä tulee mieleen uusia ajatuksia. Juuri nyt on aika keskustella vakavasti siitä, millaisessa yhteiskunnassa haluamme tulevaisuudessa elää. Oma uutisvirtani onkin viime kuukausina monipuolistunut huomattavasti.

Miten sinä osaat hyödyntää verkostojasi?

Minna Innala
CAD/CAM-yhdistys
puheenjohtaja

Julkaistu Valokynä-lehdessä 2/2019