Teollisuus 4.0 – uudet toimintatavat ja tekniikat menestyksen avaimina – seminaarimme herätti monia ajatuksia. Siellä konkretisoituivat ne lukuisat mahdollisuudet, miten suomalaiset voivat integroitua globaaleihin markkinoihin ja saada siivunsa meneillään olevasta kehityksestä. Meneillään on niin kokonaisvaltaisia muutoksia, että ne vaativat toteutuakseen päättäväistä poliittista tahtotilaa. Oleellisten asioiden tunnistaminen ja niiden edistäminen tulee olla jokaisen päättäjän tavoitteena. Tämän pitää näkyä päätöksenteossa ja tarkoituksenmukaisessa lainsäädännössä, joilla luodaan edellytykset hallittuun ja systemaattiseen digiloikkaan kaikilla mahdollisilla toimialoilla.

Yksi vientiartikkeliksi sopiva tuote voisi olla koulutus. Suomi on toistaiseksi menestynyt hyvin Pisa-vertailussa ja Suomen koulutusjärjestelmällä on hyvä maine. Lisäksi koulujen digitalisaatio on viime aikoina ollut usein otsikoissa, joten toteutukseenkin näyttäisi olevan hyvät mahdollisuudet. Potentiaalisen vientituotteen on pannut merkille myös Opetus- ja kulttuuriministeriö. Internetistä löytyi juuri julkaistu, aiheeseen liittyvä suunnitelma – Koulutusviennin tiekartta (2016–2019). Otsikkotasolla tilanne näytti lupaavalta, mutta sisältö osoittautui kovin heppoiseksi.

Suunnitelmasta puuttuvat varsinaiset täsmälliset askeleet koulutustuotteen tekemiseksi. Esimerkiksi yhteisistä pelisäännöistä sopiminen puuttuu agendalta kokonaan. Standardointia tai lainsäädäntöä ei mainita ollenkaan. Yhtenäisestä alustasta, sisällöntuotantotavoista, vastuualueista tai muista ei puhuta mitään. Ne ovat kuitenkin asioita, joista sopiminen luo perustan pitkäjänteiselle ja jatkuvalle kehitykselle.  Lisäksi on mietittävä keille tuote on tarkoitettu ja millä edellytyksillä se kävisi kaupaksi.

Avainasemassa ovat avoimuus, joustavuus ja skaalautuvuus. Alustan pitää toimia erilaisiin tarpeisiin. Pitää myös mahdollistaa erityyppiset viennit – aina koulujen välisestä yhteistyöstä (oppilas-oppilas opetuksesta) kaupallisten kurssien toteutukseen ja oppimisympäristön myyntiin ulkomaille. Esimerkiksi siitä pitää voida irrottaa pieniä tai isompia kokonaisuuksia sovelluksineen ja sisältöineen, mitkä jatkavat elämäänsä uudessa kulttuurissa varsinaisen projektin jälkeen. Ostajan tulee voida päättää, miten jatkossa järjestelmä tukee paikallista opetustoimintaa. Oma sisällöntuotanto mahdollistaa jatkuvasti ajantasaisen tiedon. Osallistava toiminta motivoi niin opettajia kuin oppilaitakin.

Miten varmistaa, että koulutus tarjoaa hyvät valmiudet tulevaan yhteiskuntaan? Yksi tehokkaammista digitalisaation edistämistavoista on sen tuominen mukaan luontevaksi osaksi jokaisen arkea. Esimerkiksi Japanissa kognitiiviset ja regenaratiiviset robotit ovat asettuneet koteihin asumaan – hoivaamaan vanhuksia tai seuraksi yksinäisille ihmisille. Älykkäät, itse-oppivat laitteet auttavat jokapäiväisissä askareissa ja tuovat säästöjä. Tekniikkaa on testattu käytännössä ja järjestelmät ovat kaikkien saatavilla.

Teollisuuden ratkaisut pitävät talouskasvun käynnissä. Japanissa Teollisuus 4.0 -periaatteiden mukaisia tehtaita on pystytetty jo 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Jatkuva parantaminen ja tutkimus ovat hyvässä vauhdissa. Myös Euroopan tasolla viedään Saksa-vetoisesti Teollisuus 4.0 -konseptia määrätietoisesti eteenpäin. Hyvin toimivia malleja on maailmalla paljon, joten opintomatkoilta tarttuisi varmasti mukaan paljon hyviä ajatuksia ja Suomen oloihin sovellettavissa olevia ratkaisuja.

Suomessa sen sijaan poliittisilla päätöksillä pyritään estämään jo olemassa olleet kehitysaskeleetkin. Tutkimus- ja opetusmäärärahoja supistetaan eikä niitä kohdenneta konkreettisesti oikeisiin asioihin. Asioita pitkään tutkineita tiimejä hajotetaan, jolloin vaarana on saavutetun tietotaidon hukkaaminen. Teollisuus 4.0 tähtäävää tutkimusta tehdään hajallaan, eivätkä eri alojen tutkijat vaihda kokemuksiaan riittävästi. Saavutettuja tuloksia ei näin ollen saada niin hyvin käyttöön kuin pienessä maassa olisi tarpeen.

Maailmanlaajuinen yhteiskunnallisen muutoksen läpivieminen vaatii selkeää visiota tulevaisuudesta ja uusien toimintatapojen suomista mahdollisuuksista sekä rohkeutta tehdä asioita toisin. Muutos koskee koko kansakuntaa, joten yhteisistä pelisäännöistä sopiminen on avainasemassa. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti asiaan perehtyneiden eri alojen asiantuntijoiden verkostoitumista ja mahdollisuutta poikkitieteelliseen vapaaseen ajatustenvaihtoon. . Keskustelu pitää saada konkreettiseksi ja ratkaisukeskeiseksi, jotta pysymme neljännen teollisen vallankumouksen imussa.

Toisiaan tukeva ekosysteemi syntyy siten, että maksuttomat ja maksulliset palvelut, sovellukset ja sisältö ovat laajasti koko yhteisön saatavilla. Uutta liiketoimintaa syntyy, kun viennille luodaan aloittain konkreettiset tavoitetilat ja täsmälliset askelmerkit niihin pääsemiseksi. Yhteiskunnan tulee luoda digitalisaatiolle edellytykset, joita yritysmaailma ja aktiiviset ihmiset voivat hyödyntää. 

Minna Innala
CAD/CAM-yhdistys
puheenjohtaja

Julkaistu Valokynä-lehdessä 1/2016