Yhteiskunta käy yhä monimutkaisemmaksi ja vaativammaksi. Murroksessa selviytyäksemme meidän tulee olla yhä yhteistyökykyisempiä ja avoimempia kaikkea uutta kohtaan. Tulevaisuuden ihminen toimii suvereenisti verkostoissa. Ennakkoluuloton asenne ja boxin ulkopuolelta ajattelu luovat win-win -tilanteita, josta kaikki hyötyvät. Tulee mieleeni kuva menestyvästä yrityksestä, joissa työntekijät pursuavat positiivista energiaa ja liikkuvat samaa päämäärää kohti kehittäen asioita yhdessä.
Yhteiskunta käy yhä monimutkaisemmaksi ja vaativammaksi. Murroksessa selviytyäksemme meidän tulee olla yhä yhteistyökykyisempiä ja avoimempia kaikkea uutta kohtaan. Tulevaisuuden ihminen toimii suvereenisti verkostoissa. Ennakkoluuloton asenne ja boxin ulkopuolelta ajattelu luovat win-win -tilanteita, josta kaikki hyötyvät. Tulee mieleeni kuva menestyvästä yrityksestä, joissa työntekijät pursuavat positiivista energiaa ja liikkuvat samaa päämäärää kohti kehittäen asioita yhdessä.
Mutta hetkinen, eihän tässä ole sittenkään mitään uutta! Samat eteenpäin ajavat voimat ovat olleet mukana edellisissäkin teollisissa vallankumouksissa ja yritysten menestymisessä. Tampereella oli tehtailijoilla jo 1800-luvulla laajat kansainväliset verkostot. Sotakorvauksista selvisimme yhdessä tekemällä. Nokiankin menestys pohjautui innovatiivisiin keksintöihin.
Mikä meitä sitten estää pistämästä menestyksen reseptiä pysyvästi käytäntöön? En tiedä yhtään yritystä, joka ei pyrkisi jatkuvaan parantamiseen ja tehostamaan toimintaansa. Myös johtamiseen ja työhyvinvoinnin parantamiseen liittyvät aktiviteetit ovat suosittuja. Silti aika harvoin onnistutaan luomaan ilmapiiri, jossa henkilöstö kokee pystyvänsä vaikuttamaan muutoksiin ja tehtäviensä kehittämiseen haluamallaan tavalla. Muutosvastarinta nostaa päätään ja ihmiset kaivautuvat poteroihinsa.
Henkilöstökyselyissä työilmapiiri on huonontunut eikä henkilöstö pysty suuntaamaan energiaansa oikein. Valitettavan usein toiminnan kehitykseen lähdetään kartoittamatta todellisia juurisyitä. Tällöin oletettuun ongelmaan haetaan ratkaisua arvaamalla. Ydinliiketoiminnan kokonaissujuvoittaminen unohtuu, kun prosessien väliset vaikutussuhteet ovat epäselvät ja eri osapuolet pyrkivät optimoimaan vain omaa toimintaansa.
Yksi esimerkki vaikeasti hahmotettavasta, koko liiketoimintaa koskevasta kehityskohteesta on konfiguraationhallinta, jota käytännössä toteutetaan esimerkiksi ydintiedon-, muutosten-, dokumenttien- ja informaationhallinnan prosessilla. Toteutuksessa on tyypillisesti mukana useita tietojärjestelmiä, joiden keskinäiset integraatioasteet vaihtelevat. Tarkoituksenmukaisella konfiguraationhallinnalla voidaan saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä, kun ydinliiketoiminnan tarpeisiin optimoidaan tietovirrat, käytetään toimintaan hyvin soveltuvia ohjelmistoja, varmistetaan datan laatu ja mahdollistetaan pääsy yhteisiin tietolähteisiin - tarjotaan siis kullekin ajantasaiset tiedot helppokäyttöisessä muodossa. Säästöt syntyvät etenkin päällekkäisen työn vähenemisenä, virhemahdollisuuksien karsimisena ja yhtenäisten tilannekuvien reaaliaikaisella seuraamisella.
Tällaisessa kehityshankkeessa korostuu entisestään se, että pitää olla kiinnostunut ja tunnistaa eri osapuolten tarpeet. Näiden ymmärtämiseksi vaaditaan taitoa kuunnella ja pyrkiä avoimen vuoropuhelun kautta saavutettavaan lisäarvoon. Tällöin on mahdollista saavuttaa paljon parempia ratkaisuja kuin eri osapuolet ovat osanneet alun perin määritelläkään, jolloin 1 + 1 => 3.
Oli mielenkiintoista huomata, kuinka hyvin valtakunnansovittelija Minna Helle juuri julkaistussa kirjassaan: Järki ja tunteet, tarjoaa hyviä pointteja kaikkiin vuorovaikutustilanteisiin. Esimerkiksi toisen kuuntelu tuntuu itsestään selvältä ohjeelta, mutta se on Helteen mukaan yllättävän vaikeaa. Moni kun miettii toisen puhuessa vain omia vasta-argumenttejaan. Näin ollen järkiperustelutkin jäävät usein kuulematta, minkä vuoksi kannattaa kertoa vaatimusten taustalla olevista huolista. Tämä tehonnee yhtäläiseen teknisiinkin asioihin.
Kuuntele, kysy, älä oleta!
Minna Innala
CAD/CAM-yhdistys
puheenjohtaja
Julkaistu Valokynä-lehdessä 1/2018
