Elettiin vuotta 1998. Olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa. Heti ensimmäisellä työviikolla tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus osallistua erään ohjelmistotoimittajan Euroopan-laajuiseen seminaariin. Voisiko parempaa perehdytyksen alkua toivoakaan – lentävä lähtö tuleviin tehtäviin!

Seurasin innoissani esityksiä ja luentoja. Sukkuloin tauoilla näyttelyssä keskustellen palvelutarjoajien ja kollegoiden kanssa. Olin suorastaan lumoutunut, mitä kaikkea nykyaikaisella tietokoneavusteisella suunnittelulla, valmistuksella ja tuotetiedonhallinnalla voidaankaan tehdä. Tilaisuus oli vallan mainio.

Kotiin palattuani tajusin, että esitetyt asiat olivatkin pelkkää ”promisewarea” – siis mitään ei ollut vielä toteutettu ja käyttöönotettu teollisuudessa.

Asiakkaan kannalta tilanne on hämmentävä. Osa ratkaisuista on sellaisia, mitkä selvästi helpottaisivat toimintaa. Niitä haluaisi päästä näkemään käytännössä ja kokeilemaan, mutta se ei vielä käy päinsä. Ratkaisut eivät ole vielä kypsiä. Näin ei päässyt arvioimaan saavutettavia hyötyjä käytännössä eikä toteamaan omin silmin, että ratkaisut toimivat demolaboratorion ulkopuolella. usein jää mielikuva, että ohjelmistotarjoajat eivät aina ymmärrä käyttäjäyritysten tarpeita.

Ohjelmistotarjoajan puolelta ”promisewaren” myynti on hyvin ymmärrettävää, koska pitäähän tulevasta kehityksestä ja tekniikan suomista uusista mahdollisuuksista tiedottaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Näin asiakkaat saadaan kiinnostumaan aiheesta ja miettimään hyödyntämismahdollisuuksia lähtökohtana omat tarpeensa. Tarkoituksena lienee saada asiakkaat haluamaan ratkaisuja, joita eivät vielä osanneet kaivatakaan. Mutta miten toimittajat osaavat löytää asiakkailleen sopivimmat ratkaisut tässä tilanteessa. Tuleekin mieleen, kehitetäänkö ohjelmistoja riittävän asiakaslähtöisesti. Toisaalta pelkästään asiakaslähtöisellä kehityksellä ei ehkä saavuteta suurimpia hyötyjä.

Jokin aika sitten osallistuin jälleen erään ohjelmistotoimittajan seminaariin. En voinut välttyä ”Déjà-vu” –ilmiöltä. Konsepti oli hieno, mutta ei vielä yhtään teollista installaatiota käytössä. Toivuttuani lievästä harmistumisestani ajattelin: ”on piristävää nähdä, että ala kehittyy jatkuvasti ja huomispäivänä meillä on käytössämme entistä paremmin toimintaamme tukevat järjestelmät!”

Minna Innala
CAD/CAM-yhdistys
puheenjohtaja

Julkaistu Valokynä-lehdessä 2/2012